Harrastamisen riemu

Koiran kanssa harrastamisessa tärkeintä minusta on se, että se on sekä koiralle, että ohjaajalle hyvin mieluista ja antaa paljon.

Sain alkeiskurssista aivan uutta potkua treenaamiseen ja se näkyy koirissakin.
Joskus on mentävä askeleita taaksepäin, jotta pääsee taas eteenpäin.

Eilen oli treenit Kouvolassa metsäjäljen merkeissä.
IhQlle oli tehty lyhyt jälki, joka oli noin 2 h vanha.

34016210_10156337913043808_4627071901246685184_n

Tuo kiekura tuolla reitissä tuli siitä, kun IhQ kuuli kuinka treenikaveri palkkasi koiraansa suurella riemulla.
Keskittyminen herpaantui, jälki hukkui ja se haettiin uudestaan isomman kiemuran kautta.
Kaikki 6/6 keppiä nousivat. Häiriö jäljellä oli erinomainen harhauttaja ja sain vahvistuksen sille, että minulla on todella upea koira; se muistaa annetun tehtävän ja annetun hajun 🙂

Metsäjäljessä parasta on se, että siellä ei ihminen määrää.
Mitä enemmän ihminen puuttuu koiran työskentelyyn, sitä varmemmin koirasta saadaan aikaiseksi epävarma jäljestäjä.

Ja koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, on kalustokin vaihtunut tässä hetki sitten.
Toyota Hiace Pegabus vaihtui Leijonaan.
Kyllä, minä ajan nykyään Pösöllä (jossa on kylläkin Toyota ProAce kori…)
Tässä se on: Peugeot Expert vm. 2016 ja aivan kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla herkuilla.

30712933_10156231086008808_7775782317947092992_n
Koirien häkit asennettiin näin.
Sami laittoi levyn, joka ei lepää rengaskoteloiden päällä, vaan kuten kuvasta näkyy, siellä on palikat, jotka kannattelevat levyä ja häkkejä.

33987335_10156337923473808_6921211493945966592_n

Häkkien taakse ja väliseinän taakse jää tila, jonne saa hyvin fillarin kyytiin tai ihan vaikka kolmannen häkin koiralle 😉
34018674_10156337784663808_2857430416200040448_n