Riehumista omalla pihalla

Oman pihan laittaminen on toisaalta rentouttavaa ja toisaalta sellainen keskitysleiri, ettei paremmasta väliä.
Erityisen mielenkiintoiseksi pihan laittaminen on siinä vaiheessa, kun muutat taloon, jolla on jo ollut aikaisempia asukkaita.

Erilaiset piharatkaisut voivat olla vähintäänkin erikoisia, eikä niissä ole välttämättä ollut pienintäkään järkeä.

Nyt alemmassa kuvassa näkyvä terassin aita on ollut yksi ratkaisuista, joka on herättänyt huvittuneisuutta ja saanut pohtimaan, että mikä ihmeen järki tuossa on ollut.
Toisaalta, aita on palvellut näiden asuttujen vuosien aikana erinomaisesti penkkinä sekä koirien hyppyesteenä.

14055164_10154360095843808_5313173726977679906_n

Tänään terassin aita näki viimeisen päivänsä ja kun purimme sitä olimme järkyttyneitä sekä nauroimme vedet silmissä.

Järkytys tuli siitä, että aidan tolpat olivat juurista täysin lahot.
Materiaalina on käytetty jotain halpaa kökköpuuta, jota ei missään tapauksessa tulisi käyttää piharakenteisiin ollenkaan!

Vedet silmissä nauroimme siinä vaiheessa, kun huomasimme, että joku edellisistä asukkaista on saanut käsiinsä naulapyssyn ja sillä innoissaan ampunut nauloja, joita tulisi käyttää ainoastaan talon sisäpuolella.

Tee-se-itse-henkilö on kokenut moottoritien aukeavan ja riemuissaan antanut naulapyssyn laulaa.
Toivottavasti on antanut pyssyn laulaa aikaisin sunnuntai aamuna, jolloin muut naapurit ovat varmasti kiitelleet tätä järjen riemuvoittoa.
37996459_10156488685823808_2076821231138504704_n

Nyt se kammotus on kuitenkin purettu ja jokainen naula kuljetettu roskiin.
Lahonneet tolpat on myös asianmukaisesti hävitetty. Ne olivat niin kammottavassa kunnossa, ettei niitä voinut edes polttaa.

Tämä on selvästi merkki keski-ikäisyydestämme: Aikaisemmin ei ole vähempää voinut kiinnostaa kuluttaa aikaa pihan laittamiseen muuten kuin ruohonleikkuria käyttämällä. Nyt on valmistettu itse kukkalaatikoita ja betoninen ruukku.
Eilen laitoimme toisenkin betonisen ruukun valmistumaan.

Vanheneminen on aina hyvin ikävä prosessi ja näemmä en voinut välttää vanhenemisen sivutuotteelta: Puutarhanäpertelyltä.