Treenit 8.9.2018

 

41283095_10156599128843808_2083676522928930816_nKuvassa esiintyy rakas Yhdysvalloista tuomani koira Jack (Garjan’s Genuine Dream)
Jack on juuri tullut jäljeltä ja saanut palkinnoksi runsaasti herkkuja, jotka se totisesti oli ansainnut.

Vieras jälki ja keppejä 6/6. JES!

Jackin kouluttaminen on minulle ehdottomasti haastavinta mitä olen koskaan koirien kanssa touhutessani kohdannut.
Jopa mäyräkoiran kouluttaminen ja sen ymmärtäminen on helpompaa kuin Jackin.

Viimein alan ymmärtämään mikä on Jackin punainen lanka.
Se ilmentää viettiä ja työmoottoria täysin eritavalla kuin yksikään tapaamani eurooppalainen dobermanni, jotka olen omistanut ja tavannut.

Eurooppalainen dobermanni on toimiva peli, kun se on kiihkeä ja tekee kaiken täysillä. Se mitä itse en ole osannut eurooppalaisten härveleiden kanssa tehdä, on se, etten ole osannut opettaa niille keskittymistä. Hirveästi tapahtuu kaikkea, mutta mikään ei koskaan johda mihinkään.
Kiihkeän koiran kanssa on helpompi saavuttaa tunne tekemisen meiningistä kuin koiran kanssa, joka seisoo omilla jaloillaan, eikä kuluta energiaansa turhanpäiväiseen pörräämiseen.

Hyvä ystäväni Anni on minun järjen ääni.
Anni oli tänään tekemässä Jackille jälkeä ja kulki mukana opastamassa jälkeä.
Anni on ainoa ihminen itseni lisäksi, joka on koskaan nähnyt potentiaalia Jackissa. Tietenkään, en voi unohtaa maksullisen koirakoskettelijan suullista palautetta, joka on alusta saakka ilmaissut suurta ihailua Jackia kohtaan.

Tänään päätin jäljelle lähtiessäni, että minä en tee mitään, enkä puutu yhtään mihinkään.
Annin kanssa tehtiin suunnitelma jäljen kaavasta, mutta sen enempää emme keskustelleet asiasta. Anni teki jäljen, ripotteli kepit ja loppu jäi ns. korkeampien voimien haltuun. 

Jackille ei tehty janaa tällä kertaa. Jana on asia, jota työstetään sitten erikseen. Ensimmäinen vieras jälki sitten ikuisuuksiin Jackille, joten lähdimme tekemään haastavan treenin ilman janasekoiluja.

Jack lähti seuraamaan jälkeä hyvin vakuuttavasti.
Ensimmäistä keppiä se ei ilmaissut itselleen tutulla tyylillä, mutta kepin sijainti ei jäänyt epäselväksi. Valitettavasti en päässyt tästä palkkaamaan, sillä Jack jatkoikin jo matkaansa jälkeä pitkin.

Ensimmäinen kulma oli aikamoista pyörimistä.
Sai olla melko varovainen, ettei vain sotke jälkeä enempää. Jack teki aktiivisesti töitä, välillä vaikutti siltä, että unohtikin mitä oli tekemässä, mutta jatkoi pian taas töitä ja putputti eteenpäin.

Keppejä ilmaistiin yksi toisensa jälkeen ja joka kerta Jack vaikutti innostuneen enemmän ja enemmän.
Jackin jäljestys on hyvin ilmavainuista.
En puutu tähän tyyliin, koska minä en tiedä missä se jälki menee, joten turhaan minä alan vaatimaan mitään muutakaan tyyliä, kerran ne kepit ilmaistaan muutenkin.

Kun viimein päästiin viimeiselle kepille ja Anni ilmaisi, että se oli siinä, olin aivan ällistynyt. Oliko todella niin, että meillä oli nyt 6 keppiä taskussa?!
Jack oli omalla rauhallisella tyylillään hoitanut homman kotiin. Ei täysillä kaahaamista, ei sinkoilua, vaan jatkuvasti tasaisen varmasti ja rauhallisesti etenemällä maaliin.

Jackin kanssa ei voi hosua.
Hosumalla ei saa kuin….. tämän kun jokainen muistaisi, tulisi maailmasta aika paljon parempi paikka elää ja harrastaa!