Pennut ovat matkanneet omien ihmistensä pariin.

Talo tuntuu todella autiolta ja tyhjältä. Kukaan ei roiku enää villasukissa, eikä ryntää syliin suuren riemun saattelemana.
On vain aikuiset koirat, jotka painautuvat kylkeen kiinni ja vaativat rapsuttelua.

Kaikki 5 pentua ovat todella mahtavia persoonia ja jokainen niistä on valloittanut oman ihmisen sydämen täysin.
Nyt harmittaa ja suuresti, etten pitänyt yhtä itselläni, niin mageita ne ovat.

Nyt seuraan sivusta ja neuvon etäältä jokaista omalla matkallaan.
Aivan käsittämättömän suuri tyhjyys on nyt läsnä.

Olen päättänyt, että 3 vuoden päästä otan pennun.
Jos en saa jälkeläistä omasta kasvatustyöstäni, ravaan jokaisen kasvattajan luona katsomassa pentuja ja etsin juuri sen yksilön, joka tuntuu omalta – sukutaulusta välittämättä.

Alla kuvia pennuista, uusissa kodeissaan. Pienet rakkaat. Ikävä on jokaista.
Jokainen pentu on kotiutunut omaan kotiin upeasti. Olen todella ylpeä jokaisesta.