Sekalaista jorinaa

Kevät tulee jo vauhdilla, vaikka vielä eletäänkin helmikuuta.
Valoisaa aikaa riittää jo pidempään ja aurinkokin lämmittää. Neuletyöt laitetaan vähitellen sivuun ja alkaa muut työt.

Kompuroidessani keski-iän kynnyksellä, huomaan mielenkiintojen kohteiden muuttuvan.
Huomaan haluavani lenkille paljon enemmän kuin treenaamaan koirien kanssa.
Nautin, kun saan kulkea vahvojen koirien kanssa kilometreittäin. Ja vielä parempaa se on hyvässä seurassa. Valitettavasti yhtä reippaita ulkoilijoita ei lähipiiristäni löydy siinä määrin kuin tarvitsisin. Lisäksi vuorotyö rajoittaa sosiaalisia suhteita melkoisesti ja sitten on lasten harrastukset. Tärkeimpänä esikoisen ampumahiihto, joka nielaisee pari iltaa viikossa ihan heittämällä. Ja siitäpä ei sitten lähdetä mihinkään.

Nyt pitäisi saada samanlainen into harrastamista kohtaan, siis tavoitteellista harrastamista kohtaan.

Innostus on laonnut myös osittain siksi, että ne ihmiset, joiden kanssa olen vuosia treenannut, ovat omien kiireiden takia kadonneet jonnekin.

Olen toki puuhaamassa tavoitteellisen treenin porukkaa, joka tekee tottista, ja porukka kulkee jokaisen asuinpaikan alueella treenaamassa, eikä kokoonnu vain yhdessä paikassa.
Kunhan tässä nyt vain saan aikaiseksi ja ehdin aloittamaan asian kuuluttamisen ihan kunnolla.

Ryhmään ei valitettavasti voi tulla osaamattoman pennun kanssa, vaan ryhmä on oikeasti jo kokeisiin meneville tarkoitettu, jotta kokeisiin menevät saavat maksimaalisen hyödyn.

Keski-ikä on ovella ja minä kompuroin sen edessä 😀