Hyvää Pääsiäistä

Kävin taas pitkällä voimakävelyllä koirieni kanssa ja siinä kävellessä ehtii ajatella monenlaisia asioita.
Kun kävelin koirieni kanssa pitkin maanteitä, en voinut olla ajattelematta, että miten etuoikeutettu olen, kun saan omistaa kaksi hienoa koiraa, dobermanni rotuisia.
Tämä on rotu, jota en todellakaan suosittele jokaiselle.
Koiran omistaminen on ennen kaikkea etuoikeus, mutta siihen sisältyy myös paljon vastuuta ja velvollisuuksia.

Kun roikun tuolla koirieni perässä vetovyössä, tulee kohdatuksi vaikka ja millaista koiraa. On kokoa ja näköä useita. Ja sitten on käytöstäkin… toiset ovat onnistuneet kouluttamaan koiristaan tasapainoisia ja yhteiskuntakelpoisia koirakansalaisia, sitten on niitä, jotka räyhäävät suut vaahdossa ja aiheuttavat kanssa kulkijoissa monenlaisia tunteita; Ärsytystä, suuttumusta ja sääliä.

Ei. Minun koirat eivät todellakaan käyttäydy aina täydellisesti.
Saan useinkin sanoa niille Perkelettä ja Eitä, siinä missä saan niitä joskus kehuakin.
Viime aikoina olen saanut enemmän kehua kuin kieltää. Aika kivaa.
Tähän useammin kehumiseen pääsemiseen on vaadittu näitä pitkiä voimakävelyjä, joissa me kaikki tuuletamme päämme kunnolla ja puramme kaiken ylimääräisen turhauman pois.
Rankka liikunta huoltaa myös mieltä; niin koiran kuin ihmisenkin.
Koira, joka ei pääse tyhjentämään kunnolla energiaansa, ei ole onnellinen, eikä sen elämä ole tasapainoista. Tämän lisäksi koiraa tulee kasvattaa, joka sisältää hyvin paljon ei toivotun käytöksen kieltämistä ja halutun käytöksen palkitsemista.

Minä nautin koirien omistamisesta ja niiden kanssa touhuamisesta.
Nytkin minun lattialla makaa kaksi dobermannia onnellisina 10 km:n voimakävelyn jälkeen. Kohta lämmitän saunan ja menemme kaikki kolme nauttimaan saunan lämmöstä.

Oikein Hyvää Pääsiäisen aikaa kaikille.