Mikä sinua pidättelee?

Aloitin ihan toisenlaisen jutun kirjoittamisen ja päädyin jonkin huteran aasinsillan kautta tähän aiheeseen ja päätin vaihtaa tähän, koska tämä on hyvin ajankohtainen aihe, aina ja ikuisesti.

Käyn kokeissa todella harvakseltaan. Ihan liian harvoin jos totta puhutaan.
Pystyn hyvin piiloutumaan työn taakse, koska teen vuorotyötä ja olen viikonloppuja harvoin vapaalla, joten kokeisiin osallistuminenhan on käytännössä mahdotonta.
Mokomat päivätyöläiset järjestävät kokeita, eivätkä ymmärrä meitä vuorotyöläisiä [sarkasmia].

Mutta minua pidättelee myös pelko.
Pelko epäonnistua.

Olen aivan liian armoton itselleni ja koiralleni.
Vaikka tiedostan, että koira tekee juuri niin kuin olen opettanut ja se osaa asiansa, pelkään epäonnistumista, koska minun oma jännittäminen vaikuttaa suoraan koiraan ja se heijastuu minulle takaisin.
Koko paketti leviää sen takia, etten osaa hallita omaa jännittämistä.

En ole ainoa ihminen maailmassa, joka pilaa koiran koesuorituksen jännittämisellä.
Vuosia sitten eräs ohjaaja joutui suorittamaan BH kokeen dobermanninsa kanssa todella useaan kertaan, koska hänen oma jännittämisensä pilasi koiran suorituksen.
Ei vika ollut koirassa, vaan ohjaajassa.

Minä olen loistava pilaamaan hyvänkin koiran suorituksen, koska jännitän itseni aivan sekopäiseksi.
Eipä siis ole ihme, että toinen koiristani vetää kentällä kuin tivolissa ympyrää ja toinen puolestaan haukottelee ja yrittää saada minut siten rauhoittumaan.
Jos oppisin hallitsemaan omaa jännittämistäni, olisi paljon jo pelastettavissa.

Minä pidättelen itseäni ja koiriani.