Joudun valitettavasti ymppäämään muutaman päivän tapahtumat yhteen artikkeliin, koska muutoin syyllistyisin sarjapostaamiseen.

Perjantaina 24.5.2019 alkoi ensimmäinen Aito’s Keskitysleiri.
Leirin teemana oli palveluskoirien jälkikoe, eli PAJÄ. Tutummin metsäjälki.

Leirille osallistui viidestä ilmoittautuneesta 3.
Velka, Kesä-Vesa ja Remu ohjaajineen saapuivat perjantaina Heinolaan.
IhQn sisko Amok ja sen pentu ihmisineen piti tulla myös, mutta valitettavasti työnantajan suunnitelman muutos teki pari muuttujaa.
Myös neljännen pennun piti osallistua, mutta pennun omistaja ei vaivautunut ilmoittamaan estymisestä tai mitään muutakaan. Epäkunnioittavaa käytöstä. En arvosta.

Ilta meni viiden dobermannin riehumista seuratessa ja makkaraa grillaten.
Kaikkien teltat saatiin nopeati kasaan ja niin leiri sai alkaa.
Seuraavana aamuna olisi aikainen herätys.

Lauantai saapui ja niin saapui kouluttajakin.
Aamupalan jälkeen suuntasimme kaikki innokkaina metsään.
Remu, Velka ja Vesa saivat jäljet.
Remulle ja Velkalle tehtiin ensimmäisiksi jäljiksi nuttujäljet. Keppien tilalla oli pipoa, hansikkaita ja vanhoja kankaisia lompakoita.
Vesalle tuli heti jana ja kepit, koska Kesä-Vesa oli jo minun ohjaamanani käynyt metsässä haistelemassa.

Kaikkien pentujen kirsujen todettiin olevan toimivia ja oli seuraavan suunnitelman aika.
Ensin lounas ja sitten takaisin metsään.

Remulla ja Velkalla sama teema jatkui ja nyt nenät olivat enemmän auki. Harmillisesti Remun jäljen kohdalla kävi niin, että hirvi oli käynyt pelmuamassa. Ja lisäksi minä olen Remulle kuin huumetta.
Se palvoo minua niin paljon, että reppana unohtaa oman vakituisen asuinkumppaninsa kokonaan.
Minun läsnäoloa ei enää kaivattu, kun ymmärsimme, että olen aivan liian iso häiriö kaikille pennuille. Ne mielummin lähtisivät minun matkaani kuin oman ihmisensä.

IhQlle tehtiin jälki myös.
Kulmia oli niin paljon, että sekosin laskuissa. Ehkä niitä oli alle 10 kuitenkin.
Kouluttaja, joka tuntee IhQn taidot hyvin, tuli metsästä kikattaen: Nyt on kulmia.
IhQ selvitti jäljen tuosta vain ja palautimme 6 keppiä.
Jana oli täydellinen.
Oli hyvä lopettaa siltä päivältä ja lähteä kohti päämajaa.

Sunnuntai koitti ja jälleen aikaisen herätys.

Aamiaisen jälkeen painelimme taas metsään.
Samalla teemalla jatkettiin ja jokainen ohjaajat tulivat metsästä hymyillen.
Upeita pentuja ja upeita ohjaajia!
Kiitos aktiivisuudesta ja kiitos kouluttajalle!

Leirin aikana minua varjosti hieman koejännitys.
Olin ilmoittanut Jackin BH kokeeseen ja epävarmuus koetta kohtaan nosti päätään.
Se tiistaikin koitti paljon nopeammin kuin olisin halunnut.

Ainut mistä sain olla varma oli se, että Jack ei ainakaan murhaisi ketään.
Muutoin olin hyvin epävarma. Koejännitys ei koskaan helpota ja valitettavasti se tuntuu ottavan vallan joka kerta vähän eri tavalla.

Helpotusta jännitykseen toi kuitenkin tämä artikkeli.
Pystyin vähän paremmin hengittämään kokeen avauksen jälkeen.

Lopulta koe oli nopeasti ohi ja sitä myötä: Garjan’s Genuine Dream: BH Hyväksytty.