Huono arpaonni

Kokeissa huono arpaonni edelleen jatkuu.
Eilen kävin Hämeenkyrössä(?) kokeessa IhQn kanssa ja kuinka ollakaan, jälki alusta oli kuiva kuin aavikko ja siihen oli paistanut koko päivän kirkkaasti aurinko.
Varjoisaa kohtaa koko lämpäreellä ei ollut.

Vaikka Uudellamaalla yleisesti on todella rumat ja huonosti hoidetut maastot, ovat nämä koiralle paljon armollisempia.
Me ihmiset tykkäämme kulkea matalakasvuisella kangas alustalla, koska siellä on helppo kulkea.
Koiralle kyseisen alustan nuuskuttelu on haastavaa, ja varsinkin, kun se alusta on ruuti kuiva ja pölisee.

Jo 3. kerta avo jälki ilman tulosta. Perkele.
Kohtahan tuo elukka jo kuolee, joten kiire alkaa tulemaan tuloksen kannalta.
(Nyt nillittäjät rauhoittuvat, mustaa huumoria. Dobermannit ovat niin lyhyt ikäisiä, että niiden onnettoman lyhyestä eliniästä ei voi muuta kuin veistellä huumoria).

Jospa tässä kohta alkaisi arpaonni kääntymään ja saisimme kerrankin jossain kokeessa inhimillisemmät olosuhteet.
Aina nuo aavikkojäljet osuu meidän kohdalle 😦

No.
Tuomaria ilahdutettiin ensinnäkin sillä, että minä heiluin kokeessa vanhoissa kunnon haalareissa. Vielä 90 – luvulla tosi harrastajat pukeutuivat haalareihin.
Lisäksi IhQ teki universumin kauneimman janan.
Tiesin heti lähettäessäni koiraa jäljelle, että nyt tulee janalta täydet pisteet.
Vaikka aavistuksen pettyneenä palasin palauttamaan neljää keppiä, hihkuin kuitenkin muille, että jana oli täydellinen.

Ja sitähän se oli tuomarinkin mielestä.
IhQ eteni suoraan, törmäsi jälkeen ja lähti ajamaan. Eikä ilmeisesti ohjaajankaan toiminnassa ollut mitään huomauttamista.

Harmi, että ne kaksi vikaa keppiä jäi metsään, olisi nimittäin tullut täydet pisteet jäljeltä.

Aavikkojäljet on kielletty.