Pientä puuhailua

Kesäloma lähestyy loppuaan ja alkaa uuden loman odottelu.
Eilen perjantaina ryhdyin toteuttamaan rytökasan muokkausta.

67759434_10157456559413808_3275479747991175168_nRytökasan reunalle aloin kaivamaan pientä uraa.
Ja kuinkas muutenkaan kuin käsipelin. Omat surkastuneet lihakset ja lapio.

Hiki lensi ja työn edetessä ehdin monesti ajatella, että kyllä sitä voi ihminen olla hullu.
Keski-ikäistyminen voi olla raskasta aikaa.
Osa aloittaa hysteerisen laihduttamisen ja kuntoilun ja läträä erilaisilla ryppyvoiteilla palauttaakseen takaisin jo kadotettua nuoruutta.
Minä kaivan uraa… rytökasan reunalle. Rutikuivaan maahan. Idioottimaista.

67740378_10157456820738808_5535189242168213504_nKun olin saanut uran kaivettua, oli aika pystyttää kivetystä.
Olen jo monta vuotta katsellut pihallamme olleita harkkoja ja nyt viimein löysin niille sopivan käyttötarkoituksen.

Kottikärryt latasin täyteen ja puskin harkkoja lihakset (tai siis ne lihakset, jotka ovat vain muisto menneisyydestä).

Hiki kasteli paidan ja pakarat tuntuivat irtoavan paikoiltaan.

Harkko kerrallaan asettelin ne paikoilleen ja kaivoin ämpäriin hiekkaa, jolla torppasin harkot paikoilleen.
Kyllä ihminen osaa olla hullu! Tätä ajatusta en pystynyt pakoilemaan.

 

Sen sijaan, että olisin ollut tyytyväinen tuohon yhteen riviin, sain houkuteltua puolisoni tekemään toisen rivin kaivaukset.

68728387_10157456939623808_8375486368104579072_nJa niin minulla oli taas tulossa uusi rivi harkkoja.

Oli aika rauhoittua perjantain osalta.
Saapui lauantai ja hommat jatkuivat.
Jatkoin toisen uran loppuun kaivelua ja tasoittamista ja raahasin kottikärryillä harkkoja lisää takapihalta.

Tänään oli paljon kuumempi päivä kuin eilen ja työ tuntui jo eilisen jäljiltä kropassa.
Maitohapot hiipivät käsiin ja harkot liikkuivat kottikärryissä. Kädet tärisivät ja puristusvoima tuntui olevan kaukainen muisto.

 

 

DSC_0629.JPG

Sain työt etenemään mukavasti ja aikakin lensi siivillä.

Nyt enää oli odotettava multakuormaa, jotta saisin vuosia kerääntyneet oksat ja kuivat lehdet piilotettua mullan alle.
Rytökasa tasaantuu vuosien saatossa itsekseen.

Miljoona multakuormaa myöhemmin, rytökasa alkoi näyttämään siltä, ettei se enää pistä silmiin rumuudellaan, vaan vuosien saatossa tuosta kovalla fyysisellä työllä, kierrättämisellä ja hiellä tehdystä rytökasasta tulisi alueen kaunistus.

Ensi kesänä kylvän niittykukkien siemeniä ja annan sen olla koko kylän kaunein rytökasa, jollainen sen ehdottomasti kuuluukin olla.