Kauden viimeisiä jälkitreenejä

 

Tänään, lumisateisena päivänä käytin tilaisuuden hyväkseni ja pyysin työkaveriani tallomaan metsään jäljen työpäivän jälkeen.
Vaikka kyseinen henkilö ei omaa mitään kokemusta jäljen teon suhteen, lähti hän ennakkoluulottomasti tekemään ohjeet saatuaan jälkeä.

Parasta näissä kokemattomissa jäljen tekijöissä on se, että he eivät mieti planeettojen asentoja tai muitakaan kotkotuksia.
Ne jäljet eivät noudata mitään koeohjeen kaavaa, vaan he menevät niin kuin haluavat.

Tämäkin kaveri vaan käveli metsässä ja jätti keppejä reitilleen. Sitten hän tuli metsästä pois. That’s it.

Jäljen ajo.

Hain Jackin enkä vaivautunut vaihtamaan vaatteita.
Sen verran näin vaivaa treenin eteen, että puin liivin päälleni ja laitoin nameja taskuun.
Muuten olin farkuissa ja korkokengät jaloissa.
En viitsinyt edes vaihtaa kenkiä, koska ajattelin jäljen olevan niin lyhyt, että eihän sinne nyt mitään kenkiä tarvitse vaihtaa…

Pääsin lopulta metsän laidalle perille ja otin Jackin autosta.
Samassa huomasin lumessa toisen koiran ja ulkoiluttajan jäljet… ja ne jäljet menivät juuri siihen suuntaan kuin olin itsekin menossa.. Voi ei ajattelin. Oitis täytin mieleni negatiivisilla ajatuksilla ja olin varma, että treeni menisi ihan pieleen.

Mieleni negatiivisista ajatuksista huolimatta, menin janalinjalle ja lähetin Jackin matkaan.
Jack lähtikin etenemään janaa pitkin todella hienosti ja nappasi oikean suunnankin… eikä aikaakaan, kun ensimmäinen keppikin oli ilmaistu. JES!

Innoissaan jatkettiin matkaa ja päädyttiin polulle. Voi video. Kokematon jäljen talloja oli hyppinyt polulla ja hänen jäljen yli oli kävellyt se koiran ulkoiluttajakin… voi voi voi…
Jack tarkisti jälkiä, hyöri ja pyöri… lopulta se meni oikeaan suuntaan ja pian ilmaisi kepin.

Sitten matka jatkuikin paljaan kallion päälle, jossa kokematon tallaaja oli tehnyt todella tiukan U – lenkin, josta se sitten meni metsään.
Metsässä jälki kiemurteli kuin serpenttiini.

Jack selvitti kallion ja innostui metsässä. Se uhkui ja puhkui siellä kuin villieläin, kunnes stoppasi.
Edessämme oli  nippu kaatuneita puita… jäljen tekijä oli kiivennyt puun runkojen yli. Korkeutta tuli vähintään 1,5 metriä ja minulla oli ne korkokengät jaloissa…
Jack lähti kiipeämään runkojen yli ja minä perässä… Ihme kyllä, kumpikaan meistä ei luiskahtanut runkojen väliin.

Jälki selvitettiin alusta loppuun saakka. 4 keppiä taskussa. Yhden Jack hukkasi, kun se innoissaan ilmaisi kepin ja heitti sen pusikkoon.
1 keppi lähti ilmeisesti toisen koiranulkoiluttajan matkaan…

Jack oli todella innoissaan tästä jäljestä ja HUOM! Jack ei ole koskaan tavannut tätä jäljen tallojaa, joten se ajoi täysin vieraan ihmisen tekemän jäljen upeasti.

Aion jatkossakin hyödyntää näitä kokemattomia ihmisiä, koska he eivät mieti mitään ylimääräistä, he vain kulkevat metsässä. Viis mistään hiivatin koeohjeista 😀

Hitto mulla on hyvä koira ❤