Pentubuumi on nyt kovimmillaan.
Kasvattajat saavat runsaasti tiedusteluja pentueista ja osa kyselyistä valitettavasti vaikuttaa olevan hetken mielijohteesta tehtyjä.

Osassa sähköposteista paistaa läpi se, että kasvattajan kotisivuja ei ole luettu laisinkaan ja rotukin on valittu hetken huumassa.
En voi kiistää, etteikö itseni kohdalla olisi myöskin vaikuttanut dobermannin uljas ulkonäkö rodun valintaan, mutta selvää oli kuitenkin se, että rotu on todella aktiivinen ja sen perinnöllisten sairausten lista on surullisen pitkä.

Dobermannin energisyys on kaikille selvyys, yllätyksenä voi kuitenkin tulla se, että miten energinen rotu se on.
Ongelmia on luvassa, kun koiraa ei kouluteta johdonmukaisesti ja tavoitteellisesti heti alusta alkaen.
Omat tavoitteet koulutuksen suhteen on oltava asetettuna valmiiksi, jotta se päämäärä saavutetaan ja töitä on tehtävä ihan joka päivä.
Koiran kanssa eläminen on jokapäiväinen työ. Siitä ei voi ottaa lomaa milloin huvittaa.

Itse kannustan ehdottomasti tähtäämään kokeisiin koiran kanssa, sillä se on ainoa tapa, jolla edetään systemaattisesti kohti haluttua päämäärää ja kilpailukirja on ainoa dokumentti, jolla voi todistaa sen, että koiraa on todella koulutettu.
Ilman tätä dokumenttia on mielestäni aivan turha valittaa kasvattajalle koiran käytöshäiriöistä. Ei ole todistettu luotettavasti sitä, että koiraa olisi todellisuudessa koulutettu.
Kouluttamaton koira on villi ja vapaa. Se puree ihmisiään ja ahdistaa nurkkaan. Se räyhää ympäristölleen ja häiriökäyttäytyy koko ajan. Koiralla on paha olla. Koiran ja ihmisen elämänlaatu on surkeaa.
Koiran seurasta tulisi nauttia, ei kärsiä.

Tietenkin aikuinen ja hyvin käyttäytyvä koira on uljas ja hieno näky, mutta matka siihen on ollut todella pitkä ja töitä on tehty tuhansia tunteja. Rahaa on palanut namujen, lelujen, hihnojen ja kaiken muun hankintaan.

Nyt, kun olet lukenut ajatuksiani, niin vieläkö koet olevasi valmis elämään dobermannin kanssa?
Oletko valmis tekemään töitä JOKA PÄIVÄ? Riittääkö raha ja aika?