RT koe 19.5.2021

VIHDOINKIN PÄÄSTIIN KOKEESEEN!

Voi että kaikki perutut kokeet ovat ärsyttäneet ihmismieltä urakalla, puhumattakaan kaikesta muusa peruuntuneesta.

SPL-Tampere ry järjesti kentällään Rally-Toko iltakokeen VOI ja ALO luokille.

Itselleni tuttuun tapaan, nukuin edellisen yön todella huonosti ja olin aivan liian aikaisin koepaikalla.
Toisaalta luonteelleni tyypillinen; Ole aina ajoissa on myös hyvä ominaisuus, sillä ehdin käydä Jackin kanssa muutaman kilometrin lenkin hyvin.

Aika lensi kuin siivillä ja pian olikin jo rataan tutustuminen. Rata oli oikein kiva.
Kävelin sen kerran läpi ja harjoittelin Jackin kanssa vielä muutaman kerran liikkeitä, jotka tiesin meille olevan hankalia.
Otin Jackin hyvissä ajoin ennen suoritustamme ulos autosta, sillä vettä tihkutti ajoittain.
Dobermannit eivät ole mitenkään ihanteellisia märällä kelillä, joten mm. maahanmenoa oli hyvä ottaa muutaman kerran, ettei koira koe ällötyksen tunnetta mennessään maahan. Lisäksi vein Jackin kanssa pörröpallon kauas suorituskehästä, jonka se saisi, kun suoritus olisi ohi.

Rata osoittautui usealle koiralle haastavaksi, sillä moni koira laittoi nenän tiiviisti maahan tai tapahtui jotain muuta.
Jackin poikaa Remua valitettavasti tilanne jännitti niin paljon, että se purki jännitystä hihnaan.
Rally-Tokossa hihnan repiminen tms. tulkitaan palkitsemiseksi, joten suoritus keskeytetään ja hylätään.

Viimein alkoi tulemaan meidän vuoro.
Siirryin lähemmäs kehää ja odottelin vielä edellämme olleen koiran suorituksen päättymistä.
Jack oli aivan hajujen lumoissa. Tilannetta ei helpottanut se, että kotona meillä on IhQ-Liisa juoksussa ja tärppipäivät lähestyvät.
Koska Jack on koira, jota ei todellakaan sovi nyppiä hihnasta tai muutenkaan pakottaa, piti minun keksiä toinen tapa saada koiran kuono pois syvältä nurmikolta ja keskittymään tulevaan.
Otin ison riskin ja laitoin käteni Jackin kuonon alle, nostin sen pään ylös ja sanoin: Nyt sitten riittää. Keskity.

Jack istui vieressäni ja katseli suoraan eteenpäin hyvin tympääntyneen oloisena.
Siirryin kehänauhan viereen ja Jack oli edelleen sen oloinen, että minuun iski pienoinen epävarmuus. Koira ei vaikuttanut ollenkaan sellaiselta, että se olisi tekemässä minun kanssa töitä.

Sitten tuli aika. Tuomari oli puhunut edellisen koiran suorituksen sihteerille. Oli aika astua kehään.
Käsky seuraa ja nauhan yli starttipaikalle.
Jack oli kuin taikaiskusta aivan eri koira. Se otti upean kontaktin ja seurasi tiiviisti kohti lähtökylttiä.
Tuomarin lupa ja liikkeelle.

Onneksi suorituksesta on video, sillä seuraava muistikuva itselläni on kaksi viimeistä kylttiä: Istu. Liikkeelle juosten ja maaliin.

Juoksin Jackin kanssa aina pallolle saakka. Jack bongasi pallon ja kiihdytti vauhtia niin, että minun oli lopulta laskettava taluttimesta irti, muuten olisin kaatunut naamalleni nurmikkoon.
Pallon saatuaan, menimme autolle. Minulla oli pään sisusta aivan sumussa. Sain annettua Jackille ruokaa ja pian perässäni tulikin Anu ja Anni.
Anni tokaisi jotain päällikkö suorituksesta.
Alkoi pisteiden odotus…

Anu ja Anni ehtivät käydä katsomassa pisteet, kun minä kävelin paikalle jalat täristen…

99 pistettä!!!!

Jack sai RTK1 koulutustunnuksen!
Riemu repesi keskuudessamme. Suoritus meni niin nappiin kuin se vain voi mennä!

Vielä odotettiin palkintojen jakoa…

JACK VOITTI LUOKAN!!!!