Kansalliset lajit nouusuun…
Suomen Palveluskoiraliitto ry pyrkii aktiivisesti edistämään kansallisten lajien suosiota palveluskoiraharrastajien keskuudessa. On työryhmiä, sometusta ja ties mitä, mutta onko oikeasti kiinnitetty huomiota siihen ruohonjuureen, josta kaikki kuitenkin on lähtöisin?

Minulla itselläni on kokemuksia monistakin kokeista.
On hyvin järjestettyjä. Huonosti järjestettyjä. Ilmapiiriltään mahtavia ja sitten niitä kokeita, joissa on todella ikävä ilmapiiri.

Sen lisäksi, että tuomarilla on vaikutusta kilpailijan tulevaisuuteen jatkaa harrastamisen parissa, on isossa roolissa myöskin kokeen muilla toimihenkilöillä sekä yleisesti kokeen järjestelyillä.
Mutta vaikka nämä olisivat kunnossa, voi silti yksi henkilö pilata koko ilmapiirin ja lannistaa kaikki.

Olen itse ajanut sopimattoman pitkän matkan kokeeseen silmät kiiluen ja intoa täynnä.
Kaikki vaikutti oikein mainiolta aluksi, kunnes arvoisa Herra Tuomari saapui paikalle.
Hän ei vaivautunut tervehtimään ketään.
Oli koko ajan sen näköinen kuin häntä olisi ärsyttänyt koko homma suuresti ja tylytti meidät alokasluokan kilpailijat niin lyttyyn, että jopa minä, joka olen monissa liemissä ollut, harkitsin lopettavani koko lajin siihen paikkaan. Ajoin kotiin pettyneenä ja vihaisena.
Kyseinen tuomari onnitstui meilkein murhaamaan minun intoni harrastusta kohtaan. Ehkä se olikin hänen tavoitteenaan.

Onneksi en lopettanut ja onneksi sain koepaikan toisenlaisen tuomarin kokeesta, jossa sitten ilmapiiri olikin aivan erilainen.
Tuomari oli todella kannustava ja ehdottomasti kilpailijaa kohtaan ystävällinen.
Äärettömän miellyttävä tuomari. Kyseinen tuomari on niin suosittu järjestäjien ja kilpailijoiden keskuudessa, että hänen tuomaroimiin kokeisiin on todella vaikeaa saada paikkaa.

Valitettavasti palveluskoiralajeilla on edelleen sellainen maine, että kokeet ovat jäykkiä tosikkojen piirejä, joissa ei hymyillä, eikä varsinkan ketään kannusteta.