Tänään kävin Jackin (Garjan’s Genuine Dream) kanssa edustamassa RSKK:ta (Riihimäen Seudun Kennelkerho ry) joukkueessa.
Korkkasimme avoimenluokan.

Pisteiksi saalistettiin 218. Ruutu ja merkinkiertäminen meni nollille, Jack ei varmaan nähnyt tötteröitä ja siksi liiteli minne sattui.
Mutta. 3- tuloksella sijoituttiin luokassamme sijalle 2. Ei siis lainkaan pöllömmin.

Pieni ja sitkeä joukkueemme saavutti piirimestaruuskokeessa sijan 2!!!

En ole koskaan aikaisemmin kilpaillut tokon avoimessa luokassa millään koiralla.
Jack on siitä poikkeuksellinen koira, että nautin suunnattomasti touhuta sen kanssa kaikenlaista.
Erityisesti kokeet ja kilpailut ovat Meidän Juttu.
Mikään ei ole hienompaa kuin kilpailla järkevän koiran kanssa, joka ei yritä syödä koko maailmaa tai edes puoliakaan siitä.
En tarvitse super vietikästä koiraa yhtään mihinkään. Minulla on Jack: Luotettava sotaratsu, jonka kanssa voi mennä ihan minne vaan ja ihan milloin vaan.

Tietenkään kaikkea ei osata, mutta entä sitten.
Entä sitten, vaikka yritettäisiin 100 kertaa yhden tuloksen perään. Se ei ole keneltäkään pois.
Ainut, jolta se on pois, on minä.
Minä maksan ne koemaksut ja ajan tuhansia kilometrejä. Minä kulutan aikaani kouluttaen ja opetellen.

Jackin kanssa kokeissa käyminen on niin nautinnollista.
Se ei saa paskahalvausta siitä, että minä jännitän. Se heiluttaa häntää, tuijottaa silmiin ja hyppää vasten minua ja samalla antaa ison suukon, että minun kasvot meinavat lähteä irti sen lipaisun voimasta.
Jack on ehdottomasti minun paras dobermanni – koskaan.

Jack on maailman paras ja toivottavasti minun seuraava pentu on edes osittain yhtä upea kuin tämä koira on ❤