Porvoon Palveluskoirat ry järjesti tänä vuonna Suomen Dobermannyhdistys ry:n Rally Tokon rotumestaruuskilpailun.
Kyseinen kilpailu oli dobermannien ensimmäinen rotumestaruuskilpailu kyseisessä lajissa.

Kilpailu oli yleisesti hyvin järjestetty ja sää olosuhteet suosivat aina siihen saakka, kunnes sitten lopulta alkoi tihuttamaan vettä. Ihan kuin sellaista sankkaa sumua olisi satanut.

Team Aito’s ei nyt loistanut kilpailussa ollenkaan.
Jack debytoi avoimessa luokassa.

Aivan kaikki meni pieleen. Rata itsessään oli helppo, mutta sen lisäksi, että koira sekoili ihan omiaan, suoritin minäkin komeasti kyltin ohituksen reagoimatta siihen.
Aivan järkyttävää sekoilua sekä koiralta että ohjaajalta.

Tästä sekoilusta johtuen, koko päivä tuntui todella ikävältä, enkä saanut nostettua itseäni mitenkään positiiviseen fiilikseen. Ärsytyskäyrä oli todella valtava.

Minun sekoilu ei tähän päättynyt, vaan se jatkui IhQn kanssa.
IhQ teki aivan järjettömän hienoa työtä vuorollaan alokasluokassa ja olisi voittanut koko homman helposti, mutta sitten tapahtui ohjaaja: Jälleen kyltin ohitus ja sen johdosta voitto meni sivuun.

IhQ oli kuitenkin RM3, mutta en osannut iloita siitä, koska oma mokailu ja pieleen mennyt päivä ärsytti niin suuresti.

Omiin sekoiluihin suhtadun aina todella ankarasti. Se, että minun sekoilu estää koiran onnistumisen täydellisesti on aina todella anteeksiantamatonta.
Nyt joudun hakeutumaan uusiin RT kilpailuihin ihan sen takia, että koirat saavat huomattavasti laadukkaampaa ohjaamista.
Että ärsyttää oma sekoilu.

Päivä oli kaikkineen todella pitkä ja päivän kruunasi lopulta se, että ajaessani pois kilpailupaikalta, lähdin risteyksestä väärään suuntaan ja päädyin jonnekin Porvoon keskustaan.
Tämä oli kuin kirsikka kakun päällä kaiken harmituksen päälle.

Nyt sitten Virkku auki ja katsomaan uusia kilpailuja sillä silmällä, että sitten mennään onnistumaan.