Tästä aiheesta onkin hyvä kirjoittaa hieman, sillä minulla itselläni on ollut viimeksi pentu kotona yli 7 vuotta sitten ja pentue kohta 4 vuotta sitten.
Aika on todellakin kullannut muistot ja päälimmäisenä tunteena minulla on se, että osaanko enää kouluttaa pentua?! Ja miten niitä koulutettiin?!

Miten olen sitten valmistautunut pennun tuloon?

Ensinnäkin kaivelin laatikoista esiin pennulle sopivan kaulapannan ja hihnan.
Pitäähän jokin kuljetin olla pennulle, kun se tulee tänne.

Laatikoiden kaivelu jatkui edelleen ja katselin valmiiksi leluja, joita voin hyödyntää pennun kouluttamisessa.
Siinä samalla huomasin, että minulla on runsaasti ketjupantoja ja leluja, joita en omilla koirillani enää käytä. Täytynee siis pitää jossain kohtaa pihakirppis, että pääsee ylimääräisistä tavaroista eroon.

Lisäksi valmisteluihin kuuluu luonnollisesti se, että katson lähistöllä tarjolla olevat pentukurssit.
Kurssille pääsemiseksi on anomus laitettu jo vetämään, joten nyt toivotaan, että saamme kurssipaikan.
Mistään ei ole suurempaa hyötyä kuin siitä, että pennun kanssa mennään heti opiskelemaan uusia taitoja RYHMÄSSÄ.
Ryhmätreeni on kaikkein paras harjoittelumuoto sille, että koira oppii sietämään häiriöitä, joita muista koirista väistämättä tulee. Yksin ehtii harjoittelemaan vaikka kuinka paljon ja epäonnistua aivan keskenään upeasti. Rivikoulutukset ovat ehdottomasti parasta mitä koirien koulutuskentällä on tarjota – ikinä.

Lisäksi olen katsonut valmiiksi, että mitä penturuokaa tulen syöttämään pennulle.
Luonnollisesti kasvattajan suosituksia noudatetaan, mutta tulen vaihtamaan ruoan melko pian toiseen brändiin.

Lisäksi tulen hankkimaan pennulle kilpailukirjat valmiiksi, niin saan niihin merkinnät tehtyä valmiiksi ja ehkä jo vuoden päästä ollaan ensimmäisissä kokeissa.
Asetetaan se ainakin tavoitteeksi.

Kilpailusuunnitelmat on jo olemassa ja niissä tavoitteet, että mistä aloitetaan ja mikä on seuraavaksi jne.
Ilman tavoitteita ei ole suunnitelmaa ja ilman suunnitelmaa ei ole harjoitusten runkoa.