Tottispäivä

Joskus parhaat hetket ovat spontaaneja.
Tänään se oli juuri sitä.
Työskentelen hoitoalalla vanhusten parissa ja vallitsevan korona tilanteen vuoksi, työvuoroni elävät omaa elämäänsä.

Tämän viikonlopun piti olla vapaata aikaa ja minulla oli suuria suunnitelmia: Mökille, tee jälkikeppejä ja käy treenaamassa jälkeä hyvässä seurassa…
Koska korona ja ajattelemattomat idiootit ihmiset, minä päädyin töihin täksi päiväksi.
(Käyn myös huomenna töissä viettämässä aikaa.)

Töistä päästyäni, oli kahvi jo tippumassa ja aurinko helli.
Puolisoni päätti lähteä ulkoiluttamaan IhQa. Minä sen sijaan hyppäsin Jackin kanssa autoon ja lähdimme Järvenpäähän rantapuistoon.

Miten upea keli ja paljon ihmisiä koirineen.
Kukaan ei todellakaan halunnut nyt olla sisällä karanteenissa, vaikka Suomen valtion hallitus onkin niin esittänyt.
Terveydenhuollolle tämä kokoontuminen ulkonakin tulee olemaan suuri rasite, mutta kukapa sitä oikeasti kykenee niin kauniilla säällä pysyttelemään sisällä?!
Valtion on luultavasti oikeasti määrättävä meidät pysymään sisätiloissa, koska me emme nyt itse osaa eristäytyä riittävästi.

Unelmapäivä

Menin rantapuistoon. Auto parkkiin, tarvikkeet mukaan ja koira matkaan.
Kuljimme vilinässä ja päädyimme nurmialueelle puiden katveeseen.
Samaisessa kohdassa olemme treenanneet ennenkin; siitä kulkee ohi satoja ihmisiä erilaisilla kulkuvälineillä ja koiriensa kanssa. Aivan vieressä on skeittipuisto ja pallokenttä. Tuusulanjärvi aivan vieressä ja se kutsuu koiria luokseen, vaikka onkin vielä jäässä osittain.

Laskin Jackin hihnasta irti ja käskytin; sivu, seuraa, istu, maahan jne.
Jack oli innoissaan ja sen koko olemus nauroi. Häntä heilui niin kovin koko ajan, että välillä epäilin hännän lähtevän irti.

Harjoittelimme noutoakin.
Jack nouti kapulaa innoissaan ja samaan aikaan koiria kulki kävelytiellä.
Ihmisiä selvästi hieman jännitti kulkea, kun iso ja ylvään näköinen dobermanni juoksi hakemaan kapulaa.

Koko ajan täydellisessä hallinnassa, vaikka häiriötä oli todella runsaasti taitotasoomme nähden.
Erityisen innoissani olin siitä, että Jack selvästi nautti kanssani työskentelystä.
Olisittepa olleet näkemässä!

Kävin sitten Jackin kanssa viemässä kapulan autoon ja menimme vielä kuljeskelemaan puiston alueelle. Juttelimme ihmisten kanssa ja nautimme säästä.
Toiset koirat käyttäytyivät aggressiivisesti Jackia kohtaan, mutta Kuningas Jack ei moisista välitä. Sen tunteisiin ei vaikuta toisen koiran rähinät.

025

Jälkikausi korkattu

Tammikuu ja jälkikausi on korkattu.
Huvittava tämä talvi täällä Etelä-Suomessa.

Jackin kanssa avattiin jälkikausi.
Viime vuonna rakennettiin jäljelle motivaatiota. Ehkä hieman paniikinomaisissa tunnelmissa, sillä kesällä se motivaatio saatiin erinomaisesti murhattua.
Treeniohjeet, joita viime vuonna saatiin, ei tuottaneet toivottua tulosta. Koira kyllä meni jäljen, mutta siitä puuttui tekemisen meininki ja ilo.

Keppejä nousi jos nousi ja meno oli todella halutonta.
Ihan kuin koira ei olisi osannutkaan jäljestää.

Syksyllä otin ohjat sitten omiin käsiini ja päätin heittää saaduilla ohjeilla vesilintua.
Kas kummaa, kun koira alkoikin esittämään sellaista jäljestämistä kuin sen pitää ollakin.
En tule koskaan paljastamaan kuin luotettaville lähteille, että mitä olen tehnyt.

Tänään tein myös esineruudun.
Jack ei ole pahemmin esineruutua tehnyt. Olisikohan tämä kerta ollut nyt sen elämän toinen kerta… en muista.
En kerro myöskään miten lähdin treenaamaan ruutua YKSIN koiran kanssa, mutta sanotaan näin, että koira oivalsi homman juonen ja esineet nousivat.

Jack on upea koira. Ehdottomasti hienoin dobermanni mitä ikinä tulen omistamaan. Jack on se koira, johon kaikkia muita tulen vertaamaan – sukupuoleen katsomatta.