Olen Heidi Suominen, palveluskoiraharrastaja ja harrastan dobermannien kanssa palveluskoirien jälkikoetta.
Olen harrastanut ja kilpaillut myös suojelukokeessa. Tokossa (tottelevaisuuskoe) ja Rally-Tokossa olen kilpaillut myös, vaikka lajeina ne ovat lähinnä mukavaa vaihtelua palveluskoiralajin rinnalla.
Tällä hetkellä toimin aktiivisesti vstaavana koetoimitsijana eri lajeissa ja olenkin saanut kunnian tutustua moniin upeisiin harrastajiin matkani varrella.

Koirat ovat ”aina” kuuluneet jollain tavalla elämääni.
Ensikosketukseni koiriin olen saanut naapurin rouvan saksanpaimenkoiraan 80-luvulla, ja 80-luvun lopussa tutustuin samaisen rouvan Japaninspanieliin, joka nykyään tunnetaan nimellä Japanese Chin.
Sen jälkeen koiria on perheessämme ollut hoidossa useita ja vasta 90-luvulla saimme viimein oman koiran pitkän vinkumisen jälkeen.

Lyhytkarvainen mäyräkoira ”Sakari” oli ensimmäinen oma koira, joka teki suuren vaikutuksen rotuun. ”Sakari” on syy siihen, miksi edelleen pidän mäyräkoiraa rotuna suuressa arvossa.
Sakarin jälkeen elämässäni oli saksanpaimenkoira, sekarotuinen ja beagle (jokainen koira oli sekarotuinen, koska niiltä puuttui viralliset paperit).
Vuonna 2004 hankin ensimmäisen rekisteröidyn koiran, lyhytkarvainen mäyräkoira uros; Amianos Luigi aka Mörkö s. 14.05.2004 – 25.5.2015.

Ensimmäisen dobermannin hankin vuonna 2007.
BH Deep Delight Elegant Ellie aka Donna  4.11.2007 – 3.6.2014, eutanasia: Luusyöpä.

Tällä hetkellä kotonani on Donnan jälkeläinen IhQ. BH, ADpr, ZTP Sg1, JK1, IP1, RTK1 Dream Bay’s Aphrodite s. 4.8.2013 ja tuontikoira Yhdysvalloista: Dobermanni uros FI & LT MVA, BH, TK1, RTK1, JK1 Garjan’s Genuine Dream s. 15.1.2015.

Dobermanni tulee minun silmissäni olla sporttinen, elegantti ja valpas.
Sillä ei saa olla liioiteltua ulkomuotoa.
Dobermanni ei  saa mielestäni olla rakenteeltaan liian kevyt tai liian raskas.

Ihanne dobermannini on kotona ja arjessa mukava seuralainen, jonka kanssa on kiva lähteä lenkille tai oleilemaan ihmisten ilmoille muuten vain.
Työskennellessään väsymätön ja ihmiselleen uskollinen.
Ihanne dobermannillani ei ole liiallista vilkkautta, joka häiritsee ihmistä ja koiraa itseään.

Aika näyttää kuinka onnistun saavuttamaan ihanne dobermannini.
Se tie tulee olemaan pitkä, eikä takuulla helppo.

Olen Suomen Kennelliiton jäsen, Suomen Dobermannyhdistys ry:n jäsen. Tilaan Suomen Palveluskoiraliiton lehteä.
Lisäksi olen Riihimäen Koiraharrastajat ry perustajajäsen sekä puheenjohtaja.

Suomen Dobermannyhdistys ry on palkinnut minut seuraavasti:
Ansiokkaasta työstä rodun ja yhdistyksen hyväksi.

• 2014 Pronssinen ansiomerkki
• 2017 Hopeinen ansiomerkki
• 2022 Hopeinen ansiomerkki

Käymäni kurssit ja pätevyydet:
Arkitottelevaisuuskoulutusohjaaja 2014
TOKOkoulutusohjaaja 2014
Koetoimitsija MEJÄ 2009 (uusittu 2014)
Koetoimitsija PK ja pelastuskoirakoe 2015
Kasvattajan peruskurssi 2015
LTE koetoimitsija 2021
RT koetoimitsija 2021
TOKO koetoimitsija 2021
SPL:n eettinen koulutus ja suojelulisenssi 2021

Kennelnimi Aito’s minulle myönnettin 14.8.2015.
Aito’s nimellä ei ole mitään sen suurempaa merkitystä.
Kun pohdin kennelnimeä, päätin, että sen on oltava lyhyt ja ytimekäs, sekä sellainen, että se istuu myös kansainvälisesti.
Koska englanninkieliset sanat ovat äärettömän suosittuja, keskityin suomalaiseen sanaan, johon on helppoa heittää englanninkielinen muunnos perään.
Puhelimessa pohdin ystäväni kanssa nimiä ja jostain mieleni sopukoista vain pulpahti: Aito’s.
Näin Aito’s oli syntynyt. Ilman sen suurempaa merkitystä.